OPS -uskonto

USKONNON opetuksessa

• monipuolista työskentelyä ja oppimisen iloa tuetaan käyttämällä kertomuksia, musiikkia, kuvataidetta, leikkiä, draamaa sekä vierailijoita ja vierailuja eri kohteisiin.
• asioita tarkastellaan kokemuksellisuuden, toiminnallisuuden ja yhteisöllisen oppimisen avulla.
• harjoitellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

USKONNON arvioinnissa 

• otetaan huomioon monimuotoiset kirjallisen ja suullisen tuottamisen tavat sekä muun tekemisen ja ilmaisumuotojen kautta osoitettu osaaminen. Tärkeää on niiden kautta osoitettu taito ilmaista itseään ja ajatuksiaan.

"Uskonnon opiskelussa keskeistä on oppilaslähtöisyys ja oppilaan oman kokemusmaailman kunnioittaminen. Luovat, toiminnalliset ja elämykselliset menetelmät, projektit ja keskustelut tukevat oppilasta kokonaisvaltaisena, kaikkia aistejaan oppimisessa hyödyntävänä vuorovaikutustaitoisena ja aktiivisena oppijana." 

HYVÄT TAVAT JA KAUNIIT SANAT

Hymynaamat

Sovitaan, että luokassa kerätään hymynaamoja yhteisten onnistumisten kautta. Oppilaat keksivät pienryhmissä erilaisia tapoja, joilla hymynaaman saa hankittua luokalle (esim. koko luokka kuuntelee ja noudattaa ohjeita, annetaan toisille työrauha, autetaan luokkakaveria). Tehdään ideoiden pohjalta pysäytettyjä valokuvia. Kuvat voidaan esittää muille jähmettymällä still-kuvaksi tai ottamalla digikuva, joka näytetään muille. Kuvaan lisätään kuvateksti.

Ilmeteatteri

Keskustellaan luokassa kohteliaista tavoista ja sanoista, jotka saavat hyvälle tuulelle. Kirjoitetaan taululle oppilaiden ideoita, kuinka toista voi ilahduttaa (esim. "leikitään yhdessä , tarjoan apuani, hymyilen sinulle"). Vaihdetaan aihetta ja taulutussin väriä. Seuraavaksi keksitään vastakohtia hyvän tuulen -ideoille (esim. "minua kiusataan, ei kaveria, sairaana"). Käydään vielä yhdessä tauluun kirjatut asiat läpi. Ope sanoo esim. "sain lahjan" tai "olet tyhmä" ja oppilaat eläytyivät kuulemaansa omilla paikoillaan esittäen ilmeteatteria. Tunnetilaa, oli se sitten iloinen tai surullinen, onnistunut tai epäonnistunut, vihainen tai rakastunut, voi korostaa myös kädenliikkeillä ja äänillä.

Eripuraesitykset

Oppilailla tuntuu olevan erityisen paljon kerrottavaa varsinkin tilanteista, joissa on syntynyt eripuraa. Lähdetään ratkomaan "eripuran" -ongelmaa pienten, oppilaiden itse suunnittelemien esitysten kautta. Esityksiä saa ideoida ja harjoitella vain muutaman minuutin ja esityksiin tulee riidan tai eripuran lisäksi sisällyttää anteeksipyyntöjä, sovinnon sanoja ja tekoja. 

Käsikirjoitus - kuvaus - leikkaus

Oppilaat jakautuvat pieniin ryhmiin ja levittäytyvät eri puolelle koulua suunnittelemaan ja käsikirjoittamaan videotaan. Käsikirjoituksen saa kirjoittaa jo tehdyn esityksen pohjalta tai sai myös keksiä aivan uuden. Tilanteen / esityksen juoneen tulee liittyä niin eripuraa kuin sovintokin. Valmis kässäri sekä ryhmän työnjako esitellään opelle, joka antaa luvan videon kuvaamisen aloittamiseen. 

Juonnot

Harjoittelimme TV-ohjelman alkua improvisoiduilla alkujuonnoilla. Luokan edessä oleville penkeille pyydetään pari vapaaehtoista juontajaa, joiden tehtävä on keksiä ohjelmallemme alkurepliikit.

“Hyvää iltaa! Tänään aiheenamme ovat hyvät tavat.”

Mikäli improjuontajat "jäätyvät" eli eivät oikein keksi mitään sanottavaa, voivat ympärillä olevat luokkakaverit tarjota apuaan ja ideoitaan kurkkuun jähmettyneen alkuspiikin kanssa.  Juontoja voidaan myös kirjoittaa pienryhmissä, jolloin kukin kuvausporukka saa keksiä juontotekstit omaa videotuotostaan ajatellen. Kun juonto on käsikirjoitettu, juonto kuvataan ryhmä kerrallaan TV-studioksi lavastetussa luokassa. TV-studiossa kalusteeksi riittää esim. pöytä, jonka takana juontajat istuvat. Juontajien taustalle voi lisäksi tehdä TV-ohjelman nimikyltin. Juonnot voivat olla lyhyitä ja ytimekkäitä, jossa vain esitellään seuraavan videon aihe. Juonto saa olla toki pidempikin. Siinä saa olla vaikka yllättäviä käänteitä sisältävä juoni tai studioon voi tupsahtaa yllättäviä vieraita kesken juonnon.

Videot

Oppilaat ovat nykypäivänä todella innostuneita videoiden tekemisestä. Oppilaat tuottavat omilla kännyköillään ja tableteillaan lyhyitä videoita ja tarinoita hämmästyttävän nopeasti ja taitavasti. Välillä videoprojekti saattaa olla oppilaista niin motivoiva, että sitä jatketaan myös kouluajan ulkopuolella. Mobiililaitteilla voi hoitaa kuvaamisen, jälkiäänityksen, editoinnin ja tekstityksen eli työkalut leffan tekemiseen kulkevat oppilailla aina mukana. Kun tähän elokuvantekijän työkalupakkiin lisätään vielä oppilaiden ehtymätön mielikuvitusvirta ja kyky keksiä mitä ihmeellisimpiä ideoita ja aiheita projekteille, videon käyttäminen tarinoiden "kirjoittamisessa" on erittäin toimiva perinteisen kynällä kirjoitetun tarinan rinnalla.

HYVÄT HÄVIÄJÄT - REILUT VOITTAJAT

Puhutaan oppilaiden kanssa, miltä tuntuu voittaa ja miltä tappio maistuu. Oppilaat voivat kertoa myös omia kokemuksiaan asiasta.

A) Kokeillaan ensin voittamista. Opettaja sanoo esimerkin (voitin lotossa jättipotin, Suomi tekee voittomaalin lätkäfinaalissa, luokkamme valittiin koulumme parhaaksi luokaksi) ja oppilaat eläytyvät omilla paikoillaan ilmeillä ja eleillä.

B) Kokeillaan sitten häviämistä. Ope keksii esimerkin (Hävisimme jääkiekkofinaalin viime hetken maalilla, koulumme parhaaksi luokaksi valittiin rinnakkaisluokkamme) ja kaikki eläytyvät omilla paikoillaan äänillä.

Voitto- ja tappiotunnelmien jälkeen keskustellaan, miltä mahtoi tuntua hopealle jääneestä joukkueesta pelin jälkeen tai muista koulun luokista, kun parhaan luokan titteli menikin naapuriluokalle. Tuntuuko häviö koskaan hyvältä? Voiko tappiotunnelmaa millään lieventää (esim. häviäminen joukkueena, huono onni, tappio tuli, vaikka tein parhaani).

C) Tehdään pienryhmissä patsas, jonka nimi on joko “Hyvä häviäjä” tai “Reilu voittaja”

Keskustellaan vielä, millainen on hyvä häviäjä ja reilu voittaja.

YSTÄVYYS - ERIPURA

Ystävyyden patsas

Rakennetaan yhdessä ystävyyden patsas. Patsaan materiaalina, "savimöhkäleinä" toimii muutamia oppilaita, joita käy muotoilemassa useampi kuvanveistäjä. Patsaan oppilaat liitetään esim. pitämään toisiaan käsistä ja hymyilemään leveästi. Keskustellaan yhdessä, millaista ystävän kanssa on olla ja mitä kaikkea ystävän kanssa on tullut touhuttua.

"Ystävä on luotettava ja auttaa, kun tarvitsen apua. Ystävä myös huomioi ja ottaa mukaan leikkeihin."

Eripura

Muotoillaan patsas uudestaan. Irrotetaan patsaassa mukana olevien oppilaiden kädet toisistaan, asettellaan oppilaat uhmakkaisiin asentoihin ja pyydetään oppilaiden kasvoille ärtymystä ja kiukkua. Ideoidaan patsaalle yhdessä nimi (esim. "Eripura", "Kiukku", "Riita"...).

Ajatusäänet

Pyydetään patsasta tarkastelevia oppilaita miettimään, mitä patsaan eri henkilöt ajattelevat. Oppilas tulee sanomaan keksimänsä ajatusäänen patsaan taakse. "Ääneen ajattelevan" patsaan henkilö merkataan laittamalla käsi hänen olkapäälleen.

"Miksi minua kiusataan? Sinä olet inhottava. Jättäkää minut rauhaan!"

Taikasauvat

Otetaan kynä käteen ja sovitaan, että kynällä on taikavoimia. Kun taikasauvalla osoittaa jotakuta ja sanoo esimerkiksi: "Muutut iloiseksi", kyseinen henkilö alkaa välittömästi hymyillä. Testataan parin kanssa taikasauvoja ja selvitetään, millaisia hyvän mielen taikoja niillä voi tehdä.

Muuttuva patsas

Tehdään yhteistaika. Ojennetaan taikasauvat kohti "Eripuran patsasta" ja sanotaan yhdessä taikasana "ystävyys". Patsas muuttaa muotoaan eripurasta ystävyyteen. Keskustellaan lopuksi, mitkä asiat muuttuvat, kun kaverit sopivat riitansa (esim. tiuskiminen muuttuu ystävälliseksi puheeksi, ilmeet muuttuvat ärtyneistä iloisiksi...).

Ystävyyden resepti
Keksitään ja toteutetaan ryhmissä ystävyyden reseptit. Esitetään muille esim. still-kuvana, mainoksena, uutisena...

LEIKKEJÄ USKONTOTUNNEILLE

Ihmetuoli

Heijastetaan luokan valkokankaalle kuva oppikirjasta. Yksi oppilas istahtaa ihmetuoliin ja esittää
jotain kirjan kuvan yksityiskohtaa (esim. henkilö, eläin, esine). Muut arvaavat mistä tai kenestä on kyse.
Mikäli arvaaminen on haastavaa, annetaan vihjeitä (esim. hän on surullinen, tällä henkilöllä on
sädekehä, se näkyy tornin katolla).

Missä olen hyvä, missä olet hyvä?

Oppilas miettii hetken mielessään, mitä jo osaa (esim. laulaa, tanssia, pelata, leikkiä, olla kohtelias…) ja
kirjoittaa sen pienelle lapulle. Ope kerää laput ja lukee ne ääneen satunnaisessa järjestyksessä aloittaen:
“Meidän luokassa osataan seuraavia taitoja…” Taidot esitellään nimettöminä.

Jokainen oppilas saa paperin, jonka yläreunaan kirjoittaa nimensä. Paperi laitetaan omalle koulupöydälle.
Oppilaat lähtevät kiertämään luokassa kirjoittaen lappuihin asioita, mitä lappuun kirjattu luokkakaveri osaa t
ai missä hän on hyvä. Tavoite on kirjoittaa osaamisjuttuja mahdollisimman monen luokkakaverin lappuun,
jotta laput suorastaan pursuavat osaamista. Myös ope kiertää luokassa ja kirjoittaa lappuihin.

Oppilaat lukevat omat lappunsa itsekseen. Keskustellaan lopuksi, mitä ajatuksia lappuihin kirjoitetut asiat
synnyttivät.