Hymynaamat
Sovitaan, että luokassa kerätään hymynaamoja yhteisten onnistumisten kautta. Oppilaat keksivät pienryhmissä erilaisia tapoja, joilla hymynaaman saa hankittua luokalle (esim. koko luokka kuuntelee ja noudattaa ohjeita, annetaan toisille työrauha, autetaan luokkakaveria). Tehdään ideoiden pohjalta pysäytettyjä valokuvia. Kuvat voidaan esittää muille jähmettymällä still-kuvaksi tai ottamalla digikuva, joka näytetään muille. Kuvaan lisätään kuvateksti.
Ilmeteatteri
Keskustellaan luokassa kohteliaista tavoista ja sanoista, jotka saavat hyvälle tuulelle. Kirjoitetaan taululle oppilaiden ideoita, kuinka toista voi ilahduttaa (esim. "leikitään yhdessä , tarjoan apuani, hymyilen sinulle"). Vaihdetaan aihetta ja taulutussin väriä. Seuraavaksi keksitään vastakohtia hyvän tuulen -ideoille (esim. "minua kiusataan, ei kaveria, sairaana"). Käydään vielä yhdessä tauluun kirjatut asiat läpi. Ope sanoo esim. "sain lahjan" tai "olet tyhmä" ja oppilaat eläytyivät kuulemaansa omilla paikoillaan esittäen ilmeteatteria. Tunnetilaa, oli se sitten iloinen tai surullinen, onnistunut tai epäonnistunut, vihainen tai rakastunut, voi korostaa myös kädenliikkeillä ja äänillä.
Eripuraesitykset
Oppilailla tuntuu olevan erityisen paljon kerrottavaa varsinkin tilanteista, joissa on syntynyt eripuraa. Lähdetään ratkomaan "eripuran" -ongelmaa pienten, oppilaiden itse suunnittelemien esitysten kautta. Esityksiä saa ideoida ja harjoitella vain muutaman minuutin ja esityksiin tulee riidan tai eripuran lisäksi sisällyttää anteeksipyyntöjä, sovinnon sanoja ja tekoja.
Käsikirjoitus - kuvaus - leikkaus
Oppilaat jakautuvat pieniin ryhmiin ja levittäytyvät eri puolelle koulua suunnittelemaan ja käsikirjoittamaan videotaan. Käsikirjoituksen saa kirjoittaa jo tehdyn esityksen pohjalta tai sai myös keksiä aivan uuden. Tilanteen / esityksen juoneen tulee liittyä niin eripuraa kuin sovintokin. Valmis kässäri sekä ryhmän työnjako esitellään opelle, joka antaa luvan videon kuvaamisen aloittamiseen.
Juonnot
Harjoittelimme TV-ohjelman alkua improvisoiduilla alkujuonnoilla. Luokan edessä oleville penkeille pyydetään pari vapaaehtoista juontajaa, joiden tehtävä on keksiä ohjelmallemme alkurepliikit.
“Hyvää iltaa! Tänään aiheenamme ovat hyvät tavat.”
Mikäli improjuontajat "jäätyvät" eli eivät oikein keksi mitään sanottavaa, voivat ympärillä olevat luokkakaverit tarjota apuaan ja ideoitaan kurkkuun jähmettyneen alkuspiikin kanssa. Juontoja voidaan myös kirjoittaa pienryhmissä, jolloin kukin kuvausporukka saa keksiä juontotekstit omaa videotuotostaan ajatellen. Kun juonto on käsikirjoitettu, juonto kuvataan ryhmä kerrallaan TV-studioksi lavastetussa luokassa. TV-studiossa kalusteeksi riittää esim. pöytä, jonka takana juontajat istuvat. Juontajien taustalle voi lisäksi tehdä TV-ohjelman nimikyltin. Juonnot voivat olla lyhyitä ja ytimekkäitä, jossa vain esitellään seuraavan videon aihe. Juonto saa olla toki pidempikin. Siinä saa olla vaikka yllättäviä käänteitä sisältävä juoni tai studioon voi tupsahtaa yllättäviä vieraita kesken juonnon.
Videot
Oppilaat ovat nykypäivänä todella innostuneita videoiden tekemisestä. Oppilaat tuottavat omilla kännyköillään ja tableteillaan lyhyitä videoita ja tarinoita hämmästyttävän nopeasti ja taitavasti. Välillä videoprojekti saattaa olla oppilaista niin motivoiva, että sitä jatketaan myös kouluajan ulkopuolella. Mobiililaitteilla voi hoitaa kuvaamisen, jälkiäänityksen, editoinnin ja tekstityksen eli työkalut leffan tekemiseen kulkevat oppilailla aina mukana. Kun tähän elokuvantekijän työkalupakkiin lisätään vielä oppilaiden ehtymätön mielikuvitusvirta ja kyky keksiä mitä ihmeellisimpiä ideoita ja aiheita projekteille, videon käyttäminen tarinoiden "kirjoittamisessa" on erittäin toimiva perinteisen kynällä kirjoitetun tarinan rinnalla.
